At the audience's request I will start writing this blog in English from now on... Ha, yeah, in your dreams guys :D keep using the Google translate ;) Saves me from a lot of work when I do it in Finnish. But I can tell you that this text tells about the trip we made to Innsbruck and the Christmas dinner organized by ESN (In case you didn't get it from the title...) Anyways, here it goes... suomeksi :)
Elikkäs joo, käytiin tossa viikko sitten päiväreissulla Innsbruckissa ja paluumatkalla lyhyellä visiitiillä Vipitenossa. Tarkoitus oli lähteä keskiviikkoaamuna kahdeksalta liikenteeseen (myöhemmän infon mukaan klo 8.10, joka ei tavoittanut minun korviani...) Kuitenkin, olin tarkkana tyttönä paikalla jo kymmentä vaille kahdeksan, en siis ole vieläkään oppinut, että Italiassa ei tosiaan mikään ala ajallaan. Olin ensimmäinen paikalla ja odottelin yksin jonkun aikaa, mielessä kävi, että milloin minulta yritetään taas ostaa tiettyjä palveluita kun norkoilen bussipysäkin vieressä yksikseni.... Seuraavat innokkaat saapuivat siinä kahdeksan paikkeilla. Koko porukka oli kasassa yllättävän aikaisin, jo 8.20 ja matka alkoi viitisentoista minuuttia myöhemmin.
Bussimatka Innsbruckiin kesti noin pari tuntia. Huhujen mukaan siellä tuli lunta ja mitä pohjoisemmaksi päästiin, lunta alkoi näkyä maisemassa enemmän ja enemmän. (Paljon lunta ei ole täällä yhtä paljon kuin paljon lunta Suomessa, mutta sai siitä lumipalloja tehtyä). Innsbruckissa vastassa oli muutama paikallisen ESN jaoston tyyppi, ja he järjestivät lyhyen kaupunkikierroksen. Kaupunkikierroksen jälkeen jokainen sai käyttää jäljellä olevan ajan miten tykkäsi. Itse lyöttäydyin saksalaisten tyttöjen kelkkaan (+ Lucas tuli siihen vielä kaupan päälle). Kierrettiin joulumarkkinat läpi, syötiin itävaltalaista ruokaa ja tietysti nautittiin glühweiniä, ihanan joulun makuista kuumaa viiniä :) Tietysti muutama vaateliikekin tuli kurkattua.
Innsbruckista mukaan jäi uusi pipo, synttäri/joululahja äitille (ei voi kertoo mikä se on jos äitee sattuu lukee tätä tekstiä) ja sitten vielä muki joulumarkkinoilta. Mukista piti maksaa viinikojuihin kahden euron pantti, jonka sai takaisin, kun mukin palautti. Itse pidin mukin kuitenkin muistona. Erityismaininnan haluan antaa eräässä kojussa olleelle nuorelle miehelle, joka sai ainakin meiltä kunniamaininnan "the employee of the year". Minulla oli muki laukun pohjassa jo edellisen kojun jäljiltä, väritykseltään sininen valkoisella tekstillä, olenhan suomalainen niin väriä pitää tunnustaa :D annoin likaisen mukin tuolle nuorukaiselle ja sanoin, että haluan kuumaa viiniä (punaista) samanväriseen mukiin. Noh, nuo siniset mukit olivat tyyliin ihan alimmaisia pinossa, ja hän joutui nostamaan useamman telineellisen mukeja pois päältä päästäkseen niihin käsiksi. Ihan vain miun takia :) Tässä välissä Chrissie ehti sanoa, että kojusta saa mytös valkoviiniin tehtyä kuumaa viiniä, ja minunhan piti saada kokeilla sitä, kun aina ennen juonut vain tuota punaista versiota. Sanoin tuolle nuorelle miehelle, että ottaisin sittenkin valkoisen version, ja hän oli jo tyyliin ohjentamassa miulle sinistä mukia, jossa oli punaista kuumaa viiniä. Hän kaivoi kuitenkin minulle uuden (sinisen) mukin ja laittoi siihen kuumaa valkoviiniä. Jo tässä vaiheessa olin ihan otettu häen asiakaspalveluhenkisyydestään, mutta kuten mainos-TV:ssäkin sanotaan, ei tässä vielä kaikki. Kun olin juomani juonut, otin kojun pöydältä paperin kuivatakseni mukin sisältä ja laittaakseni sen laukkuuni, koska halusin sen matkamuistoksi. Tuo miesmyyjä kysyi, että meinasinko pitää mukin ja vastattuani myöntävästi, hän antoi minule ihan puhtaan mukin paperiin pakattuna! Lähtiessämme pois kojulta vilautin pojalle tunnetusti kaunista hymyäni kiitokseksi.
Innsbruckissa ei kai tapahtunut mitään sen kummempaa, ja matka jatkui kohti Vipitenoa. Vipitenossa kiersimme joulumarkkinat nopeasti ja sen jälkeen menimme syömään paikalliseen ravintolaan. Vipitenossa oli meneillään paikallinen perinne. Perinteeseen kuului kulkue, jossa oli mukana pyhä Nikolaus ja Krampuksia ja jotain muita juttuja. Krampus on wikipedian mukaan hahmo, joka rankaisee tuhmia lapsia. Se on tavallaan eräänlainen vuohen ja ihmisen sekoitus. Sillä on isot kippurasarvet. Krampuksia oli liikkeellä useampia, ja ne värjäsivät ihmisten kasvoja mustiksi, itsekin sain väriä naamaan. Paikallisilla oli päällään vanhat vaatteet, ja heillä oli väriä vaatteissaankin. Itselläni oli kirkkaan vihreät housut jalassa, joiden puolesta pelkäsin henkeni edestä :D housuni kuitenkin säästyivät mustalta väriltä, mutta ennen lähtöä kaadoin kuumaa viiniä housuilleni. Onneksi sain punaiset läikät kotona pestyä pois.
Se oli sellainen reissu, ei mitään kovin ihmeellistä, mutta hauskaa oli :) Seuraavaksi päästään eilen järjestettyihin pikkujouluihin. Pikkujoulut alkoivat ilmoituksen mukaan klo 19.30, mutta samana päivänä tuli sähköposti, jossa sanottiin, että 19.30 mennään nauttimaan kuumaa viiniä ja ravintolalle siirrytään vasta klo 21 maissa. Ravintolalla oltiin kuitenkin jo 20.30, mutta yllättäen suurin osa ihmisistä puuttui vielä tuohon aikaan.Alku oli siis vaan seurustelua muiden paikallaolijoiden kanssa. Ruoka saatiin pöytiin 21.45. Alkuruuaksi oli pastaa ja gnocchia. Pääruuaksi oli unkarilaista goulashia, kahta erilaista naudan lihaa, perunoita ja polentaa. Jälkkäriksi oli perinteistä italialaista joulukakkua ja kahvia. Ruokailun jälkeen alkoivat bileet. Siellä sitten tanssittiin ja juotiin. Monet lähtivät kyllä hyvin aikaisin. Minä poistuin juhlista joskus puolen kahden maissa. Kivat oli bileet, vaikka olinkin pettynyt siihen, ettei luvattua vodkaa ollut yhtään. Juomina oli giniä, rommia, limoncelloa ja skumppaa. Sain kuitenkin näillä juomilla itseni mukavaan pikku hiprakkaan :)
Pienestä krapulasta selvittyäni olen yrittänyt lukea huomiseen italian tenttiin. Kerron sitten myöhemmin miten tentin kanssa kävi :)
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
tiistai 27. marraskuuta 2012
Social Erasmus - Sosiaalityötä Italiassa
ESN järjesti Earmus-vaihtareille mahdollisuuden tehdä jotain hyvää Rovereton ammattikouluopiskelijoille. Tarkoituksena oli tarjota kosmetologi- ja parturi-kampaajaopiskelijoille tilaisuus saada kokemusta englanninkielisistä asiakkaista. Kosmetologipuolella sai valita halusiko saada hieronnan, kasvohoito+manikyyri-session vai meikkauksen. Kampaamopuolella vaihtoehtoihin kuului leikkuu, värjäys, kampaus ja halutessa pysty pyytämään myös permiksen. Ja kaikki ilmaiseksi, niin päätin lähteä mukaan. Kirjoittaessani tätä olen juuri saapunut kotiin tuolta hyväntekeväisyys-jutskusta. Yllättäen kaikki osallistuneet olivat kauniimman sukupuolen edustajia.
Kosmetologipuolella valitsin hieronnan ja jos aikaa jää niin toinen vailintani oli meikki. Hieronta oli rentouttava ja tuntui hyvälle. Meikin osalta sanoin tytöille että tehdää mitä tykkäätte, annoin siis heille vapaat kädet meikin suhteen. Meikki oli aika vahva, ja luomiväriksi oli valittu sininen. Ei ehkä minun ensimmäinen valinta sinisten silmien rinnalle, mutta kivaa vaihtelua :D tytöt puhuivat englantia aika ujosti, ja huomasin että heillä oli lista jossa luki tärkeimmät sanat englanniksi. Hyvin kuitenkin selvittiin :D
Kampaamopuolella olin valinnut leikkuun ja kampauksen. Tytöt hakivat "asiakkaansa" odotushuoneesta, esittäytyivät ja toivottivat tervetulleeksi englanniksi. Tähän se englanti sitten jäikin. Kommunikointi oli hankalaa, ja ohjeistuksen mukaan yritin myös luoda pietä jutustelua, mutta turhaan. Ihan selvennykseksi sanon, että kun vaihtareita tuli niin vähän, niin jokainen sai kaksi kampaajaa. Mutta niinhän sitä sanotaan että mitä useampi kokki sitä parempi soppa vai mten se meni... Kuitenkin, hiustenpesun jälkeen siirryttiin leikkaamaan hiuksia. Minulla kun on hiustenpidennykset niin tytöt olivat vähän ihmeissään, että mitäs näiden kanssa tehdään. Siinä he hetken miettivät ja pyysivät opettajaa paikalle, joka ei kuitenkaan kiireeltään ehtinyt. Sen jälkeen tytöillä oli sekunnin ajan huulet soikeena, seuraavat sekunnit supateltiin ja toinen tarttui saksiin. Siinä kohtaa kävi mielessä että mitähän tästä tulee. Tukasta tuli kuin tulikin kiva ja sain vielä otsatukankin. Tukka on nyt tosi kiva :) muotoilu oli sitten vaan perinteiset kiharat ja otsatukan kesyttämistä. Nämä tytöt eivät saaneet tukan suhteen vapaita käsiä, mutta kielimuurin takia tulkkina toiminut tapahtuman organisoija sitten auttoi kertomaan toiveeni siitä, miten haluaisin tukkani leikattavan.
Muutama meistä, minä mukaan lukien, vieraili hoitojen lisäksi englannin tunnilla. Tarkoituksena oli kertoa lyhyesti itsestään, mitä tekee Italiassa ja miksi englanni kieli on hyödyllistä. Italialaisilla on siis erittäin huono motivaatio oppia englantia ja harvat osaaat sitä hyvin. Oppilaat eivät paljon kyselleet, yrittivät kuunnella ja tuntuivat jotain ymmärtävänkin :)
Sellaista tällä kertaa :) nyt vaan kohti uusia juttuja rentoutuneena ja hyvännäköisenä :D
Kosmetologipuolella valitsin hieronnan ja jos aikaa jää niin toinen vailintani oli meikki. Hieronta oli rentouttava ja tuntui hyvälle. Meikin osalta sanoin tytöille että tehdää mitä tykkäätte, annoin siis heille vapaat kädet meikin suhteen. Meikki oli aika vahva, ja luomiväriksi oli valittu sininen. Ei ehkä minun ensimmäinen valinta sinisten silmien rinnalle, mutta kivaa vaihtelua :D tytöt puhuivat englantia aika ujosti, ja huomasin että heillä oli lista jossa luki tärkeimmät sanat englanniksi. Hyvin kuitenkin selvittiin :D
Kampaamopuolella olin valinnut leikkuun ja kampauksen. Tytöt hakivat "asiakkaansa" odotushuoneesta, esittäytyivät ja toivottivat tervetulleeksi englanniksi. Tähän se englanti sitten jäikin. Kommunikointi oli hankalaa, ja ohjeistuksen mukaan yritin myös luoda pietä jutustelua, mutta turhaan. Ihan selvennykseksi sanon, että kun vaihtareita tuli niin vähän, niin jokainen sai kaksi kampaajaa. Mutta niinhän sitä sanotaan että mitä useampi kokki sitä parempi soppa vai mten se meni... Kuitenkin, hiustenpesun jälkeen siirryttiin leikkaamaan hiuksia. Minulla kun on hiustenpidennykset niin tytöt olivat vähän ihmeissään, että mitäs näiden kanssa tehdään. Siinä he hetken miettivät ja pyysivät opettajaa paikalle, joka ei kuitenkaan kiireeltään ehtinyt. Sen jälkeen tytöillä oli sekunnin ajan huulet soikeena, seuraavat sekunnit supateltiin ja toinen tarttui saksiin. Siinä kohtaa kävi mielessä että mitähän tästä tulee. Tukasta tuli kuin tulikin kiva ja sain vielä otsatukankin. Tukka on nyt tosi kiva :) muotoilu oli sitten vaan perinteiset kiharat ja otsatukan kesyttämistä. Nämä tytöt eivät saaneet tukan suhteen vapaita käsiä, mutta kielimuurin takia tulkkina toiminut tapahtuman organisoija sitten auttoi kertomaan toiveeni siitä, miten haluaisin tukkani leikattavan.
Muutama meistä, minä mukaan lukien, vieraili hoitojen lisäksi englannin tunnilla. Tarkoituksena oli kertoa lyhyesti itsestään, mitä tekee Italiassa ja miksi englanni kieli on hyödyllistä. Italialaisilla on siis erittäin huono motivaatio oppia englantia ja harvat osaaat sitä hyvin. Oppilaat eivät paljon kyselleet, yrittivät kuunnella ja tuntuivat jotain ymmärtävänkin :)
Sellaista tällä kertaa :) nyt vaan kohti uusia juttuja rentoutuneena ja hyvännäköisenä :D
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Ekat nopat tienattu!
Ja taas on vierähtänyt tovi siitä kun vimeksi kerroin miten täällä menee... Eli tosiaan, ekat nopat tuli tienatua tällä viikolla. Kävin suorittamassa englannin kielitestin tasolla B1. Testiin kuului lyhyt kuuntelu, luetunymmärtäminen, muistaakseni max. 200 sanan sähköpostiviestin kirjoittaminen ja puhekoe. Kokeesta sai 6 noppaa. Ehkä elämäni helpoimmat opintopisteet ikinä! Ajattelin tehdä vielä muutoksia learning agreementiin ja lisätä siihen englannin kielitestin tasolla C1 tai C2, koska noista opintopisteitä ropisee vielä enemmän. C1 tason testistä saa kuulemma 11 opintopistettä.
Lisäksi olen aloittanut italian alkeiskurssin. Oon ollu ihan tyytyväinen, etten ottanut kielikurssia intensiivinä syyskuun alkuun, vaan otin pidemmän kurssin. Opettaja puhuu lähestulkoon pelkästään italiaa, joka tuntui aluksi tosi hankalalle kun mitään ei ymmärtänyt. Nyt tuota ominaisuutta pitää vaan hyvänä, koska ainakin itse opin nopeammin kuulemalla kieltä puhuttvan. Kurssikirja piti tilata kirjakaupasta, ja sen saamisessa meni viikon päivät. Kirjan huonona puolena on se, että siinä ei oikein ole sanastoja, joten oma sanakirja olisi hyvä olla mukana. Olisi pitänyt itekki ostaa suomi-italia-suomi sanakirja, mutta sitä nyt ei ehkä enää voi murehtia.
Jos vielä jatketaan kouluasialla, niin päätin jättää kurssin Microeconomics and Game Theory käymättä. Mikroteoriaan jo perehtyneelle kauppatieteilijälle kurssi voisi olla helpohko, mutta teekkarille (vaikka tutalainen olenkin) kurssi oli yhtä hepreaa. Kurssi International Corporate Strategy sentään sisältää myös tutalaiselle tuttua asiaa ja luennoilla ymmärtääkin jotain :D Mutta siis otin tuon mikroteorian kurssin tilalle italian kielisen kurssin nimeltä Economia e Gestione delle Imprese Turistiche. Luennot ovast italiaksi, joten en osallistu niille, vaan hoidan kurssin itseopiskeluna. Kurssiin kuuluu harkkatyö jonka saa tehdä englanniksi sekä tentti, jonka saa myös tehdä englanniksi.
Viikko sitten olin ESN Trenton järjestämällä Rooman reissulla. Hintaa reissulla oli 130 euroa, joka sisälsi kaksi yötä hotellissa aamupaloineen, kuljetukset Roomaan ja takaisin, ohjatun Rooman kaupunkikierroksen ja sisäänpääsyt ja kuljetukset bileisiin. Elikkä matkaan lähdettiin viime viikon perjantaina, klo 2 yöllä. Hotellille saavuttiin joskus perjantaiaamupäivästä ennen yhtätoista. Aikaa oli reilun tunnin verran ennen kuin lähdettiin kaupunkikierrokselle. Kaupunkikierrokseen kuului kaikki päänähtävyydet ja koska kierros tehtiin kävellen, oppi samalla tuntemaan Rooman keskustaa. Miinuksena oli se, että kierros oli italiaksi (WTF, ryhmä VAIHTAREITA, joista moni ei puhu italiaa, ja Roomasta ei muka löytyny yhtään englanninkielistä opasta...) Koska en tosiaan ymmärtänyt kierroksesta mitään, ostin itselleni nopeasti matkan varrelta opaskirjan, jota sitten selailin kierroksen aikana, jotta sain edes jonkinlaisen käsityksen paikkojen historiasta.
Kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa ennen flashmobia, joka meidän piti vetää Pantheonin edessä olevalla aukiolla. Alunperin flashmob piti vetää neljältä, mutta italialaiseen tapaan tämä ei hoitunut ajallaan, vaan flashmob aloitettiin kuudelta, kun osa ihmisistä oli jo kyllästynyt odottamiseen ja lähtenyt omille teilleen. (Italiassa mikään ei siis tosiaan tapahdu ajallaan, se on huomattu... mutta siihen tottuu, itsekään en tule enää ajoissa paikalle kun tiedän ettei mitään tapahdu ensimmäisen tunnin aikana kuitenkaan :D) Flashmob meni kuitenkin onnistuneesti aikataulua lukuunottamatta. Flashmobin jälkeen monet menivät päikkäreille, josta lähdettiin ensimmäisen illan bileisiin. Bileet oli järjestetty vain italian Erasmus opiskelijoille, ja kuuleman mukaan bileissä oli toista tuhatta vaihtaria eri puolilta italiaa.
Lauantaille ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa illan bileitä lukuunottamatta. Kukin sai tehdä mitä lystäsi, ja minä lähdin tutustumaan Vatikaaniin Christinan ja Annan kanssa. Pietarin kirkolla oli varmaan kilometrin mittainen jono, ja siinä piti seisoa puoltoista tuntia. Vatikaanimuesoon mennessä ajoituksemme oli täydellinen, useimmat turistit menivät ilmeisesti lounastamaan juuri tuohon aikaan ja vain kävelimme museoon. Museo on valtava ja turistina Vatikaanin näkemiseen kannattaa varata koko päivä. Mutta tulihan sekin paikka nähtyä! Lähtiessämmä museoon oli valtava jono. Onneksi emme menneet syömään Pietarin kirkon näkemisen jälkeen! Illalla oli taas vuorossa alkoholin täyteiset bileet.
Sunnuntaina monet vain nukkuivat ja potivat krapulaansa. Minä ja Christina lähdettiin aamusta vielä pyörähtämään Colosseumilla ja Forum Romanumilla, kun kaupunkikierroksella emme käyneet niissä sisällä ollenkaan. Colosseum oli aika samanlainen kuin Veronassa oleva Arena, mutta paljon isompi. Forum Romanum oli taas aika ränsistynyt ja se näytti vain jollekin arkeologien tutkimusalueelle :D Lähtiessämme matkaamaan takaisin Trentoon alkoi kauhea ukkosmyrsky. Onneksi selvisimme pois sen alta.
Olimme takaisin Trentossa vähän ennen yhtätoista. Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, sattui tapaus, jolle en sillä hetkellä nauranut yhtään, mutta jälkikäteen sille ollaan kyllä naurettu kavereiden kanssa. Mietin ensin että kehtaankohan sitä kertoa blogissa, mutta kirjotetaan nyt sitten! Lyhyin reitti kotiin bussipysäkiltä oli kävellä yhden huoltoaseman ohi, jossa prostituoidut yleensä odottelee asiakkaita. No siinä sitten kävelin noiden kauppiaiden ohi, ja niiden kohdalla ollessani yksi auto pysähtyi viereeni ja ilmeisesti luuli että minäkin olen töissä (joo, matkatavaroiden kanssa) ja yritti ostaa miulta seksiä! Sillä hetkellä tunsin itseni enemmän loukatuksi kuin koskaan, olihan minulla aivan tavalliset vaatteet verrattuna minihameisiin ja rinnat paljastaviin paitoihin joihin muut tytöt siinä olivat pukeutuneet, mutta jälkikäteen tosiaan tuolle on naurettu :D Mutta joo, en vastannut tälle asiakasehdokkaalle mitään vaan koitin kävellä nopeammin jotta hän huomaisi minun tosiaan olevan vain ohikulkumatkalla enkä töissä :D
Sellaista tällä kertaa, lisää tulossa taas joskus!
Lisäksi olen aloittanut italian alkeiskurssin. Oon ollu ihan tyytyväinen, etten ottanut kielikurssia intensiivinä syyskuun alkuun, vaan otin pidemmän kurssin. Opettaja puhuu lähestulkoon pelkästään italiaa, joka tuntui aluksi tosi hankalalle kun mitään ei ymmärtänyt. Nyt tuota ominaisuutta pitää vaan hyvänä, koska ainakin itse opin nopeammin kuulemalla kieltä puhuttvan. Kurssikirja piti tilata kirjakaupasta, ja sen saamisessa meni viikon päivät. Kirjan huonona puolena on se, että siinä ei oikein ole sanastoja, joten oma sanakirja olisi hyvä olla mukana. Olisi pitänyt itekki ostaa suomi-italia-suomi sanakirja, mutta sitä nyt ei ehkä enää voi murehtia.
Jos vielä jatketaan kouluasialla, niin päätin jättää kurssin Microeconomics and Game Theory käymättä. Mikroteoriaan jo perehtyneelle kauppatieteilijälle kurssi voisi olla helpohko, mutta teekkarille (vaikka tutalainen olenkin) kurssi oli yhtä hepreaa. Kurssi International Corporate Strategy sentään sisältää myös tutalaiselle tuttua asiaa ja luennoilla ymmärtääkin jotain :D Mutta siis otin tuon mikroteorian kurssin tilalle italian kielisen kurssin nimeltä Economia e Gestione delle Imprese Turistiche. Luennot ovast italiaksi, joten en osallistu niille, vaan hoidan kurssin itseopiskeluna. Kurssiin kuuluu harkkatyö jonka saa tehdä englanniksi sekä tentti, jonka saa myös tehdä englanniksi.
Viikko sitten olin ESN Trenton järjestämällä Rooman reissulla. Hintaa reissulla oli 130 euroa, joka sisälsi kaksi yötä hotellissa aamupaloineen, kuljetukset Roomaan ja takaisin, ohjatun Rooman kaupunkikierroksen ja sisäänpääsyt ja kuljetukset bileisiin. Elikkä matkaan lähdettiin viime viikon perjantaina, klo 2 yöllä. Hotellille saavuttiin joskus perjantaiaamupäivästä ennen yhtätoista. Aikaa oli reilun tunnin verran ennen kuin lähdettiin kaupunkikierrokselle. Kaupunkikierrokseen kuului kaikki päänähtävyydet ja koska kierros tehtiin kävellen, oppi samalla tuntemaan Rooman keskustaa. Miinuksena oli se, että kierros oli italiaksi (WTF, ryhmä VAIHTAREITA, joista moni ei puhu italiaa, ja Roomasta ei muka löytyny yhtään englanninkielistä opasta...) Koska en tosiaan ymmärtänyt kierroksesta mitään, ostin itselleni nopeasti matkan varrelta opaskirjan, jota sitten selailin kierroksen aikana, jotta sain edes jonkinlaisen käsityksen paikkojen historiasta.
Kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa ennen flashmobia, joka meidän piti vetää Pantheonin edessä olevalla aukiolla. Alunperin flashmob piti vetää neljältä, mutta italialaiseen tapaan tämä ei hoitunut ajallaan, vaan flashmob aloitettiin kuudelta, kun osa ihmisistä oli jo kyllästynyt odottamiseen ja lähtenyt omille teilleen. (Italiassa mikään ei siis tosiaan tapahdu ajallaan, se on huomattu... mutta siihen tottuu, itsekään en tule enää ajoissa paikalle kun tiedän ettei mitään tapahdu ensimmäisen tunnin aikana kuitenkaan :D) Flashmob meni kuitenkin onnistuneesti aikataulua lukuunottamatta. Flashmobin jälkeen monet menivät päikkäreille, josta lähdettiin ensimmäisen illan bileisiin. Bileet oli järjestetty vain italian Erasmus opiskelijoille, ja kuuleman mukaan bileissä oli toista tuhatta vaihtaria eri puolilta italiaa.
Lauantaille ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa illan bileitä lukuunottamatta. Kukin sai tehdä mitä lystäsi, ja minä lähdin tutustumaan Vatikaaniin Christinan ja Annan kanssa. Pietarin kirkolla oli varmaan kilometrin mittainen jono, ja siinä piti seisoa puoltoista tuntia. Vatikaanimuesoon mennessä ajoituksemme oli täydellinen, useimmat turistit menivät ilmeisesti lounastamaan juuri tuohon aikaan ja vain kävelimme museoon. Museo on valtava ja turistina Vatikaanin näkemiseen kannattaa varata koko päivä. Mutta tulihan sekin paikka nähtyä! Lähtiessämmä museoon oli valtava jono. Onneksi emme menneet syömään Pietarin kirkon näkemisen jälkeen! Illalla oli taas vuorossa alkoholin täyteiset bileet.
Sunnuntaina monet vain nukkuivat ja potivat krapulaansa. Minä ja Christina lähdettiin aamusta vielä pyörähtämään Colosseumilla ja Forum Romanumilla, kun kaupunkikierroksella emme käyneet niissä sisällä ollenkaan. Colosseum oli aika samanlainen kuin Veronassa oleva Arena, mutta paljon isompi. Forum Romanum oli taas aika ränsistynyt ja se näytti vain jollekin arkeologien tutkimusalueelle :D Lähtiessämme matkaamaan takaisin Trentoon alkoi kauhea ukkosmyrsky. Onneksi selvisimme pois sen alta.
Olimme takaisin Trentossa vähän ennen yhtätoista. Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, sattui tapaus, jolle en sillä hetkellä nauranut yhtään, mutta jälkikäteen sille ollaan kyllä naurettu kavereiden kanssa. Mietin ensin että kehtaankohan sitä kertoa blogissa, mutta kirjotetaan nyt sitten! Lyhyin reitti kotiin bussipysäkiltä oli kävellä yhden huoltoaseman ohi, jossa prostituoidut yleensä odottelee asiakkaita. No siinä sitten kävelin noiden kauppiaiden ohi, ja niiden kohdalla ollessani yksi auto pysähtyi viereeni ja ilmeisesti luuli että minäkin olen töissä (joo, matkatavaroiden kanssa) ja yritti ostaa miulta seksiä! Sillä hetkellä tunsin itseni enemmän loukatuksi kuin koskaan, olihan minulla aivan tavalliset vaatteet verrattuna minihameisiin ja rinnat paljastaviin paitoihin joihin muut tytöt siinä olivat pukeutuneet, mutta jälkikäteen tosiaan tuolle on naurettu :D Mutta joo, en vastannut tälle asiakasehdokkaalle mitään vaan koitin kävellä nopeammin jotta hän huomaisi minun tosiaan olevan vain ohikulkumatkalla enkä töissä :D
Sellaista tällä kertaa, lisää tulossa taas joskus!
lauantai 27. lokakuuta 2012
Unkarin reissusta...
Nyt on ollu pieni tauko kirjoittamisessa, mutta ei täällä ole mitään kummempaa tapahtunutkaan. Koulu menee tasapaksusti eteen päin, bileitä siellä täällä... Pari viikkoa sitten kävin kuitenkin Budapestissä, josta ajattelin kertoa tässä tekstissä.
Olin varannut lennot Bergamosta Budapestiin, kun halvalla lähti (vaan 14€ meno-paluu o__O ). Juna Bergamoon oli 15 € ja takasin toisen 15 €, eli kokonaiskustannukset reissulle ei ollut mitenkään suuret! Kaikki varmaan tietää halpalentoyhtiö Ryanairin ja sen mahtavat lähtöajat, joko ihan sika aiksin tai ihan he*****n myöhään. Mulle sattui toi aikanen lento ja kun Trentosta on se pari sataa kilsaa Bergamoon ja junamatkassa kestää, niin oli lentokentälle mentävä jo edeltävnä iltana, kun ei aamulla paikalle saapuminen ollut mahdollista (ellei sitten olisi omaa autoa käytössä...)
Saavuin Bergamon rautatieasemalle 11 aikaan illalla ja bussia lentokentälle piti odotella tunnin verran. Bussipysäkillä tapasin israelilaisen tytön, joka joutui samasta syystä kuin minä yöpymään kentällä. Päätimme siis viettää yön yhdessä. Bussipysäkillä odottaessamme tuli joku poika/nuori mies kyselemään meiltä, mistä saisi ostettua bussilipun. Hetken päästä selvisi, että hänkin on matkustamassa yksin, ja lyöttäytyi meidän seuraan. Nyt meitä oli kolme yksinäistä matkustajaa pitämässä seuraa toisilleen. Hauskinta tässä oli, että selvisi, että tämä (muuten iranilainen) nuori mies oli myös ESTIEMer, kuten minäkin! Ompa maailma pieni! Facebookissakin meillä oli yhteisiä kavereita! (ja nyt jos joku ei tosiaan tiedä mikä se ESTIEM on, niin kvg...) Pian bussi saapuikin ja matka kohti lentokenttää jatkui.
Ilmeisesti monella muullakin on sama ongelma aikaisten lentojen kanssa, koska lentokenttä oli täynnä ihmisiä nukkumassa penkeillä. Kaikki paikat olivat täynnä, joten meidän kolmen kopla päätti istua lattialla. Aikamme juteltua seuraamme saapui vielä neljäs yksinäinen susi. Hän oli hetken verran kuunnellut meitä, ja tullut siihen tulokseen ettemme tunne toisiamme entuudestaan, ja ajatteli siksi, että meidän seuraan olisi helppo lyöttäytyä. Hän oli Puolasta. Koko yönä ei tullut nukuttua silmän räpäystäkään, koska meillä oli niin hauskaa yhdessä jutellen. Yksi kerrallaan lähdimme omille porteillemme jatkamaan jokainen omaan suuntaansa.
Budapestin kentältä suuntasin suoraan Katinkan luokse. Hän on kaverini Budapestissä. Katinkalla oli tosin töitä loppuviikon ajan, joten jouduin alkureissun pärjäämään lähes omillani. Ensimmäisenä iltana lähdin Katinkan kavereiden kanssa opiskelijabileisiin. Siellä oli ihan mahtavaa! Alottelimme ensin pienessä pubissa, jossa kaljat ja shotit olivat siinä euron paikkeilla (plus-miinus 50 senttiä). Pubissa oli helppo tutustua uusiin tuttavuuksiin kun musiikki on hiljemmalla ja kaikki istuvat paikallaan keskustellen ja tulimme juttuun tosi hyvin! Pubin jälkeen suuntasimme opiskelija-asuntolaan. Luulin ensin että mennään vaan johonkin kämppään, missä on kotibileet. Vaan ei. Asuntolan alakerrassa oli kunnon baari. Musiikki soi ja baaritiskiltä sai tilattua jos jonninmoista drinkkiä ja paukkua. Olin ihan ällistynyt! Suomessa tuo ei olisi ikinä mahdollista, mutta ainakin Budapestissä lähes jokaisessa opiskelija-asuntolassa on jonkinlainen baari alakerrassa.
Seuraavina päivinä vuorossa oli shoppailua, kaupunkiin tutustumista ja nähtävyyksien kiertämistä. Harmikseni kylpyläkäynti jäi väliin. Mutta ehkä seuraavalla kerralla :) West End City Centre oli valtava ostoskeskus, jossa olisin voinut tuhlata omaisuuden, mutta itsehillintä piti ja ostin vain pari paitaa ja kengät.
Katinkan vapaapäivänä kävimme katsomassa nähtävyyksiä. Oli ihanaa kun oli paikallinen opas, joka osasi kertoa vähän historiaa ja viedä minut tärkeimpiin kohteisiin. En ihan muista kaikkien paikkojen nimiä, mutta käytiin jollain linnalla, kirkolla ja parlamenttitalolla. Muitakin paikkoja käytiin katsomassa, mutta nimet ei nyt muistu mieleen, menkää ite kattomaan jos kiinnostaa tai sit googlesta löytyy :D
Sunnuntaina oli paluulento Bergamoon kello kuudelta (aamulla taas...), joten päätimme lauantai-iltana mennä bilettämään kunnolla. Taas aloitetiin jossai pubissa ja siitä suunnattiin doboz (suomeksi laatikko) nimiseen clubiin. Jottei yöllä tarvisi käydä Katinkan kodin kautta hakemassa kamoja, otin pienen matkalaukkuni baariin mukaan, jätin sen narikkaan, neljän maissa hyppäsin taksiin ja baarista suoraan lentokentälle. Lentokentällä nappasin vähän yöpalaa Burger Kingistä (naam! Känniruokaa :D). Syömisen jälkeen pääsinkin melkein heti koneeseen ja siellä tuli nukuttua pari tuntia.
Illalla oltiin taas Trentossa reissusta rähjääntyneenä ja erittäin väsyneenä :) Pian reissun jälkeen tulin kipeäksi ehkä huonoimpaan ajankohtaan, siskopuoli oli nimittäin tulossa käymään Trentossa juuri tuolloin. Mutta ei siitä sen enempää ainakaan tällä kertaa :)
perjantai 5. lokakuuta 2012
Koulunkäynnin aloittaminen (vihdoin ja viimein)
Nyt on koulu sitten virallisesti alkanut ihan luentoineen kaikkineen ja sain tällä viikolla huonetoverinkin, Julian. Hän on saksalainen, jonka kanssa asun erittäin tiivisti samassa huoneessa seuraavat neljä ja puoli kuukautta. Olen myöskin saanut kaikki viralliset asiat kuntoon, vaikka olisihan tässä ollut vielä aikaa järjestellä asioita. Trenton Erasmus toimisto vaatii minua hankkimaan veronumeron, italiaisen puhelinnumeron, tuomaan kopion vuokrasopimuksesta ja täyttämään learning agreementin 15.10. mennessä. Nuo asiat ovat nyt kunnossa. Itse halusin avata italiaisien pankkitilin (vaikkei yliopisto sitä velvoitakaan), koska laskujeni mukaan sitä kautta maksaminen tulee edullisemmaksi ja ehkä helpommaksikin. Tilin avaaminen ei maksanut mitään, eikä rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä italaiselle tilille maksa mitään, toisin kuin käteisnostot suomalaiselta luottokortilta Italiassa.... Myös vuokran maksaminen on nopeampaa Italialaiselta tililtä. Ainoa asia mikä minulta puuttuu on kirjastokortti, mutta hankin sen ensi viikolla. Bussikorttia en edes meinannut hankkia, koska asun lähellä keskustaa, enkä siis usko tarvitsevani bussikorttia täällä. Se ei kuitenkaan olisi kallis investointi, vain 25 euroa kuukaudessa.
Viime viikon vietin Münchenissä Oktoberfesteillä (vähän verkostoitumista ja "edustamista" ESTIEMin puitteissa.. :D) Trentosta on tosi hyvät kulkuyhteydet Mncheniin. Linja-autolla pääsee tosi edullisesti, meno-paluu on jotain 40-50 euroa, junalla hieman kalliimmin, mutta nopeammin (vähän alle 4 h, meno-paluu 70-120 euroa riippuen missä vaiheessa liput hankkii). Itse en tiennyt tätä matkaa suunnitellessani, joten varasin lennot Milanosta Müncheniin (140 euroa meno-paluu + 100 euroa juniin ja lentokenttäkuljetuksiin...) Kyllä otti päähän! Kaiken lisäksi matka-aika oli noin 7 tuntia... Että jos täältä mielii lähteä käymään Saksan puolella, niin ehdottomasti junalla! Matkojen varaamiseen liittyneestä mokasta huolimatta reissu oli mahtava ja Oktoberfesteillä oli ihan mieletöntä! Kiitos vaan LG Munich onnistuneesta reissusta!
Kerroin aiemmin että ESN (Erasmus Student Network) Trento järjestää meille Welcome Weekin. Oktoberfestien takia minulta jäi puolet tapahtumista väliin, mutta osallistuin ensimmäisiin illanviettoihin. Kaikki illat olivat enemmän tai vähemmän (pääsääntöisesti enemmän) alkoholin täyteistä juhlintaa. Osallistumalla illanviettoon tutustui helposti muihin Erasmus-vaihtareihin. Myös luennoilla on helppo tutustua muihin kurssilaisiin kunhan vain avaa suunsa rohkeasti. Saavuttuani takaisin Trentoon Saksasta oli Welcome Week jo ohi, mutta bileitä on riittänyt tälläkin viikolla kolmelle illalle (eilen pelattiin beer pongia). Huomenna olisi tarkoitus mennä uusien kavereitteni kanssa piknikille.
Viimeksi kirjoitin luentojen alkaneen jo ennen saapumispäivääni, mutta se ei pitänyt paikkaansa (toisen tiedekunnan opiskelijat ei oikeen tiennykkään näistä taloustieteen kursseista...) Kurssien luennot alkoivat vasta 24.9. Saksan reissun takia missassin siis ensimmäisen viikon luennot. Se ei kuitenkaan ole kauhen vakavaa, sillä Italiasa ei oppitunneilla ole läsnäolopakkoa, paitsi kielikursseilla (onneksi kielikurssi alkaa vasta 22.10.) Italian kielikurssin (3 op) lisäksi valitsin kaksi kurssia; International Corporate Strategy (8 op) ja Microeconomics and Game Theory (10 op). Molempien kurssien proffat puhuu hyvää englantia (italialaisella korostuksella tietysti) ja ovat erittäin mukavia ja luennoilla on rento tunnelma. Opetus tapahtuu molemmilla kursseilla pienessä luokkahuoneessa, ja molemmilla on noin 30-50 osallistujaa. Opiskelijat pääsevät osallistumaan luennoilla aika paljon ja opetus tuntuu pienemmässä ryhmässä henkilökohtaisemmalta verrattuna joihinkin matikan massaluentoihin LUTissa. ICS:ssä (International Corporate Strategy) ei ole vielä selvinnyt tuleeko siinä olemaan kohtitehtäviä tai ryhmätöitä, mutta MGT:ssä (Microeconomics and Game Theory) on pieniä kotitehtäviä. Luennot ja kotitehtävät eivät ole MGT:ssä pakollisia, mutta tekemällä ne ja esittämällä ratkaisuja taululle ja olemalla tunnilla aktiivinen pystyy välttämään kirjallisen tentin. MGT:n professori siis arvioi oppilaita kurssin ajan, ja jos arvio on tarpeeksi hyvä, saa arvosanan pelkällä kurssille osallistumisella. ICS:ssä pitää ainakin näillä näkymin osallistua tenttiin joka tapauksessa.
Vaikka luennot ovat alkaneet ja pitäisi alkaa päästä opiskelurutiiniin, minusta tuntuu vieläkin sille kuin olisin lomalla. Kai se johtuu siitä, kun ei pääse puhumaan suomea, kaupunki on niin erilainen kuin suomalaiset kaupungit ja viime viikolla olin Saksassa... Mutta ehkä tästä pikkuhiljaa alkaa kotiutua, nyt kun on alkanut asettua aloilleen reissaamisen jälkeen (enhän ehtinyt olla Trentossa kuin neljä päivää Pohjois-Italian kiertueen jälkeen, kun lähdin uudestaan reissun päälle Saksaan).
Ainiin, ja viikon päästä pitkäksi viikonlopuksi Budapestiin... Onneksi ei mene kuitenkaan luentojen kanssa päällekkäin, niin säilyy tuo mahdollisuus päästä kurssista läpi ilman tenttiä ;)
Viime viikon vietin Münchenissä Oktoberfesteillä (vähän verkostoitumista ja "edustamista" ESTIEMin puitteissa.. :D) Trentosta on tosi hyvät kulkuyhteydet Mncheniin. Linja-autolla pääsee tosi edullisesti, meno-paluu on jotain 40-50 euroa, junalla hieman kalliimmin, mutta nopeammin (vähän alle 4 h, meno-paluu 70-120 euroa riippuen missä vaiheessa liput hankkii). Itse en tiennyt tätä matkaa suunnitellessani, joten varasin lennot Milanosta Müncheniin (140 euroa meno-paluu + 100 euroa juniin ja lentokenttäkuljetuksiin...) Kyllä otti päähän! Kaiken lisäksi matka-aika oli noin 7 tuntia... Että jos täältä mielii lähteä käymään Saksan puolella, niin ehdottomasti junalla! Matkojen varaamiseen liittyneestä mokasta huolimatta reissu oli mahtava ja Oktoberfesteillä oli ihan mieletöntä! Kiitos vaan LG Munich onnistuneesta reissusta!
Kerroin aiemmin että ESN (Erasmus Student Network) Trento järjestää meille Welcome Weekin. Oktoberfestien takia minulta jäi puolet tapahtumista väliin, mutta osallistuin ensimmäisiin illanviettoihin. Kaikki illat olivat enemmän tai vähemmän (pääsääntöisesti enemmän) alkoholin täyteistä juhlintaa. Osallistumalla illanviettoon tutustui helposti muihin Erasmus-vaihtareihin. Myös luennoilla on helppo tutustua muihin kurssilaisiin kunhan vain avaa suunsa rohkeasti. Saavuttuani takaisin Trentoon Saksasta oli Welcome Week jo ohi, mutta bileitä on riittänyt tälläkin viikolla kolmelle illalle (eilen pelattiin beer pongia). Huomenna olisi tarkoitus mennä uusien kavereitteni kanssa piknikille.
Viimeksi kirjoitin luentojen alkaneen jo ennen saapumispäivääni, mutta se ei pitänyt paikkaansa (toisen tiedekunnan opiskelijat ei oikeen tiennykkään näistä taloustieteen kursseista...) Kurssien luennot alkoivat vasta 24.9. Saksan reissun takia missassin siis ensimmäisen viikon luennot. Se ei kuitenkaan ole kauhen vakavaa, sillä Italiasa ei oppitunneilla ole läsnäolopakkoa, paitsi kielikursseilla (onneksi kielikurssi alkaa vasta 22.10.) Italian kielikurssin (3 op) lisäksi valitsin kaksi kurssia; International Corporate Strategy (8 op) ja Microeconomics and Game Theory (10 op). Molempien kurssien proffat puhuu hyvää englantia (italialaisella korostuksella tietysti) ja ovat erittäin mukavia ja luennoilla on rento tunnelma. Opetus tapahtuu molemmilla kursseilla pienessä luokkahuoneessa, ja molemmilla on noin 30-50 osallistujaa. Opiskelijat pääsevät osallistumaan luennoilla aika paljon ja opetus tuntuu pienemmässä ryhmässä henkilökohtaisemmalta verrattuna joihinkin matikan massaluentoihin LUTissa. ICS:ssä (International Corporate Strategy) ei ole vielä selvinnyt tuleeko siinä olemaan kohtitehtäviä tai ryhmätöitä, mutta MGT:ssä (Microeconomics and Game Theory) on pieniä kotitehtäviä. Luennot ja kotitehtävät eivät ole MGT:ssä pakollisia, mutta tekemällä ne ja esittämällä ratkaisuja taululle ja olemalla tunnilla aktiivinen pystyy välttämään kirjallisen tentin. MGT:n professori siis arvioi oppilaita kurssin ajan, ja jos arvio on tarpeeksi hyvä, saa arvosanan pelkällä kurssille osallistumisella. ICS:ssä pitää ainakin näillä näkymin osallistua tenttiin joka tapauksessa.
Vaikka luennot ovat alkaneet ja pitäisi alkaa päästä opiskelurutiiniin, minusta tuntuu vieläkin sille kuin olisin lomalla. Kai se johtuu siitä, kun ei pääse puhumaan suomea, kaupunki on niin erilainen kuin suomalaiset kaupungit ja viime viikolla olin Saksassa... Mutta ehkä tästä pikkuhiljaa alkaa kotiutua, nyt kun on alkanut asettua aloilleen reissaamisen jälkeen (enhän ehtinyt olla Trentossa kuin neljä päivää Pohjois-Italian kiertueen jälkeen, kun lähdin uudestaan reissun päälle Saksaan).
Ainiin, ja viikon päästä pitkäksi viikonlopuksi Budapestiin... Onneksi ei mene kuitenkaan luentojen kanssa päällekkäin, niin säilyy tuo mahdollisuus päästä kurssista läpi ilman tenttiä ;)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Jalkapalloa ja eka koulupäivä
Pääsin kuin pääsinkin AC Milanin peliin tiistaina! Pääsy Trentoon ajoissa keskiviikkoaamuksi ei kuitenkaan ollut helppoa. Menin kyselemään Milano Centrale rautatieasemalle mahdollisuuksia päästä Trentoon aamu kahdeksaksi pelin jälkeen. Ensimmäinen vastaus oli, että aikaisin juna on Trentossa 9.28. Minun piti olla koululla jo 9.30, joten tuo vaihtoehto ei tullut kysymykseenkään. Mietin jo, että jääkö peli nyt näkemättä vaikka liputkin jo taskussa. Onneksi en tyytynyt tuohon vastaukseen, vaan kyselin mahdollisia yöjunia, joilla pelin näkeminen ja Trentoon ajoissa ehtiminen olisi mahdollista. Hetken väittelyn jälkeen keino löytyi. Klo 00.15 lähtisi juna Veronaan, jossa pitäisi odottaa kolme tuntia seuraavaa junaa, jolla pääsisi Trentoon puoli seitsemäksi. Hetkeäkään epäröimättä otin tuon vaihtoehdon, joka tuli muuten puolet halvemmaksi kuin se ensimmäinen ehdotus.
Menin katsomaan peliä. Tunnelma oli mtä mahtavin, jo matkalla San Siron asemalle kuului kannattajien laulua ja rummutusta. Tiet olivat täynnä kojuja ja tuhansittain ihmisiä. En kuitenkaan ole jalkapalloihmisiä, joten tunnelma tuntui laskevan heti pelin alettua. Kannattajat kyllä olivat innoissaan :D Harmikseni jouduin lähtemään ensimmäisen puoliajan jälkeen, jotta ehtisin hakea laukkuni säilytyksestä. Stadionin ulkopuolella odotti useita mellakkapoliiseja, joka sai minut entistä harmistuneemmaksi. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaiset jälkipelit stadionin ulkopuolella olisi ollut pelin jälkeen ja oliko kaikille poliisille todella tarvetta. Poliiseja liikkui paikalla erittäin paljon jo ennen pelin alkua, näimme jopa kun AC Milanin joukkue saapui paikalle bussillaan aikamoisessa poliisisaattueessa. Kuulin kuitenkin jälkikäteen, ettei kunnon jälkipelejä (=tappeluita) ollut, vaan porukka lähti hajaantumaan ripeästi eri suuntiin.
Tästä päästäänkin erittäin pitkään junamatkaan. Löysin oikean junan, ja sain nukuttua pari tuntia ennen Veronaan saapumista. Jatkojuna lähtisi Trentoon raiteelta 3, kolmen tunnin päästä. Kävelin raiteelle kolme, josta alkoivat ehkä elämäni pisimmät kolme tuntia. Raiteella oli odotushuone, jossa en suinkaan ollut yksin. Muut seuralaiset eivät kuitenkaan olleet odottamassa junaa, vaan laitapuolen kulkijoita viettämässä yötään lämpimässä. Yöt ovat tähän aikaan jo viileähköjä. Olin hirveän väsynyt, mutta en uskaltanut nukahtaa. Eikä kolmeksi tunniksi kannata lähteä etsimään muutakaan majapaikkaa, kun matkatavaroita on kahdessa laukussa yhteensä noin 40 kiloa. Nukuin varmaan kymmenen minuutin pätkiä aina välillä, ja säpsähtäessäni hereille, huomasin puristavani järjestelmäkameraani ja Guessin laukkua kaikin voimin. Selvisin kuitenkin hengissä, kaikki tavarat tallessa. Lähtiessäni junalle jäivät nuo resuiset miehet nukkumaan vielä penkeille. Yksi miehistä hieman ärähti, kun hän taisi herätä kolisteluuni lähtiessäni.
Tuutorini oli minua vastassa rautatieasemalla. Kävimme aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme katsomaan uutta kouluani ja kuulemaan uusien Erasmusten check-in tilaisuutta. Luulin jo täyttäneeni kaikki mahdolliset paperit, koska ensin piti tehdä hakemus omalle koululle ja hyväksymisen jälkeen vielä uusi hakemus vaihtoyliopistolle. Eihän se riitä. Minun täytyy hankkia itselleni jonkinlainen veronumero, italialainen puhelinnumero, täyttää learning agreement vielä (kolmannen) kerran ja vaikka mitä. Tähän kaikkeen on kuitenkin saatavissa apua ja olen varma, että nuo asiat hoituvat varmasti odotettua helpommin. Ainoa ikävä yllätys oli se, että taloustieteiden osastolla kurssien luennot ovat jo alkaneet. Joten ihmetyttää hieman, että tänne pyydetään saapumaan vasta sen jälkeen. Kursseille hieman myöhässä osallistumisen ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma (tai niin ne täällä väittävät).
Ensimmäinen päivä meni asuntoasioiden hoitamisessa ja tervetuliaistilaisuudessa. Sain asunnon viiden tytön kommuunista, kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Tapasin jo kolme kämppistäni, kaikki ovat italialaisia tyttöjä. Tällä hetkellä olen omassa huoneessani vielä yksin, toivottavasti tuleva huonetoveri olisi myös Erasmus, niin saisin kohtalotoverin seuraksi. Yllätyin siitä, että tämä ei ole opiskelija-asuntola, vaan koko kerrostalosta löytyy vain kaksi opiskelijoille suunnattua asuntoa. Alakerran asunnossa asuu pojat ja me tytöt täällä vähän ylempänä. Muut asunnot ovat ilmeisesti yksityisessä omistuksessa. Mietin muiden asioiden hoitamista huomenna. Nyt päikkäreille! Huomenna alkaa myös ESN:n järjestämä Welcome week, joten voimia tarvitaan!
Jatkoa seuraa taas jossain vaiheessa :)
Menin katsomaan peliä. Tunnelma oli mtä mahtavin, jo matkalla San Siron asemalle kuului kannattajien laulua ja rummutusta. Tiet olivat täynnä kojuja ja tuhansittain ihmisiä. En kuitenkaan ole jalkapalloihmisiä, joten tunnelma tuntui laskevan heti pelin alettua. Kannattajat kyllä olivat innoissaan :D Harmikseni jouduin lähtemään ensimmäisen puoliajan jälkeen, jotta ehtisin hakea laukkuni säilytyksestä. Stadionin ulkopuolella odotti useita mellakkapoliiseja, joka sai minut entistä harmistuneemmaksi. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaiset jälkipelit stadionin ulkopuolella olisi ollut pelin jälkeen ja oliko kaikille poliisille todella tarvetta. Poliiseja liikkui paikalla erittäin paljon jo ennen pelin alkua, näimme jopa kun AC Milanin joukkue saapui paikalle bussillaan aikamoisessa poliisisaattueessa. Kuulin kuitenkin jälkikäteen, ettei kunnon jälkipelejä (=tappeluita) ollut, vaan porukka lähti hajaantumaan ripeästi eri suuntiin.
Tästä päästäänkin erittäin pitkään junamatkaan. Löysin oikean junan, ja sain nukuttua pari tuntia ennen Veronaan saapumista. Jatkojuna lähtisi Trentoon raiteelta 3, kolmen tunnin päästä. Kävelin raiteelle kolme, josta alkoivat ehkä elämäni pisimmät kolme tuntia. Raiteella oli odotushuone, jossa en suinkaan ollut yksin. Muut seuralaiset eivät kuitenkaan olleet odottamassa junaa, vaan laitapuolen kulkijoita viettämässä yötään lämpimässä. Yöt ovat tähän aikaan jo viileähköjä. Olin hirveän väsynyt, mutta en uskaltanut nukahtaa. Eikä kolmeksi tunniksi kannata lähteä etsimään muutakaan majapaikkaa, kun matkatavaroita on kahdessa laukussa yhteensä noin 40 kiloa. Nukuin varmaan kymmenen minuutin pätkiä aina välillä, ja säpsähtäessäni hereille, huomasin puristavani järjestelmäkameraani ja Guessin laukkua kaikin voimin. Selvisin kuitenkin hengissä, kaikki tavarat tallessa. Lähtiessäni junalle jäivät nuo resuiset miehet nukkumaan vielä penkeille. Yksi miehistä hieman ärähti, kun hän taisi herätä kolisteluuni lähtiessäni.
Tuutorini oli minua vastassa rautatieasemalla. Kävimme aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme katsomaan uutta kouluani ja kuulemaan uusien Erasmusten check-in tilaisuutta. Luulin jo täyttäneeni kaikki mahdolliset paperit, koska ensin piti tehdä hakemus omalle koululle ja hyväksymisen jälkeen vielä uusi hakemus vaihtoyliopistolle. Eihän se riitä. Minun täytyy hankkia itselleni jonkinlainen veronumero, italialainen puhelinnumero, täyttää learning agreement vielä (kolmannen) kerran ja vaikka mitä. Tähän kaikkeen on kuitenkin saatavissa apua ja olen varma, että nuo asiat hoituvat varmasti odotettua helpommin. Ainoa ikävä yllätys oli se, että taloustieteiden osastolla kurssien luennot ovat jo alkaneet. Joten ihmetyttää hieman, että tänne pyydetään saapumaan vasta sen jälkeen. Kursseille hieman myöhässä osallistumisen ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma (tai niin ne täällä väittävät).
Ensimmäinen päivä meni asuntoasioiden hoitamisessa ja tervetuliaistilaisuudessa. Sain asunnon viiden tytön kommuunista, kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Tapasin jo kolme kämppistäni, kaikki ovat italialaisia tyttöjä. Tällä hetkellä olen omassa huoneessani vielä yksin, toivottavasti tuleva huonetoveri olisi myös Erasmus, niin saisin kohtalotoverin seuraksi. Yllätyin siitä, että tämä ei ole opiskelija-asuntola, vaan koko kerrostalosta löytyy vain kaksi opiskelijoille suunnattua asuntoa. Alakerran asunnossa asuu pojat ja me tytöt täällä vähän ylempänä. Muut asunnot ovat ilmeisesti yksityisessä omistuksessa. Mietin muiden asioiden hoitamista huomenna. Nyt päikkäreille! Huomenna alkaa myös ESN:n järjestämä Welcome week, joten voimia tarvitaan!
Jatkoa seuraa taas jossain vaiheessa :)
maanantai 17. syyskuuta 2012
Alkutaipaleesta...
Olen Anniina, blogia kirjoittaessani neljännen vuoden tuotantotalouden opiskelija Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Hain helmikuussa vaihtoon, en päässyt ensimmäiseen hakuvaihtoehtooni, vaan päädyin Italiaan. Trkoituksena on nyt viettää yksi lukukausi Trenton yliopistossa kauppatieteitä lukien. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen vaihtoehtoni, olen odottanut reissua innolla, eikä harmittsnut yhtään :) tässä blogissa kerron reissuni huikeista käänne- ja kohokohdista, mutta myöskin opiskelusta ja asioiden järjestelystä.
Hakuprosessi oli pitkä ja kivinen ( ei vaineskaan, kunhan viitsi kaikki paperit vaan täyttää niin oli helppo homma, kiitokset vaan Kaisalle, meidän vaihtokoordinaattorille :) ) eniten ehkä ärsytti se, että valinnan jälkeen Trenton yliopistolle piti tehdä uusi hakemus, jossa oli melkeimpä samat asiat kuin hakemuksessa, jonka täytin omalle yliopistolle. Mutta siitäkin selvittiin :)
Noniin, ensimmäinen viikko Italiassa takana! Eka viikko on mennyt matkustellessa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata Trentoon.
Olisin halunnut päästä käymään Trentossa jo aikasemmin, hoitamassa asiat kuntoon ennen koulun alkua ja purkamassa laukkuja ja hieman asettumassa jo taloksi uuteen kotiini. Ilmeisesti opiskelija-asuntoa Trentosta ei ole kuitenkaan mahdollista saada kuin juuri ennen koulun alkua (ainakaan vaihtareiden) ja kun koulu alkaa 19.9. niin saan asunnon 18.9. Kyselin kyllä jos asunnon saaminen aikasemmin olisi mahdollista, saavuinhan Italiaan jo 10.9. Vastaus oli tyly ei. Sähköpostiin oli kuitenkin liitettynä Trentossa sijaitsevan hostellin osoite, josta majapaikka voisi löytyä.
Itse vietin asunnon puuttuessa pari ensimmäistä päivää Milanossa kaverin nurkissa pyörien. Näiden parin päivän jälkeen minulle saapui tukijoukkoja Suomesta (isi, Kipa ja Juho-veikka), ja loppuviikon vietin sitten heidän kanssa. Ensin suuntasimme Venetsiaan. Kävimme myös Padovassa ja Veronassa. Nyt olisi vuorossa Milano ja AC Milanin peli huomenillalla. Peli saattaa kuitenkin jäädä minun osaltani väliin, koska keskiviikkona koulu alkaa 9.30, eikä Milanosta mene tarpeeksi aikaisin junia Trentoon (junaliikenne toimii täälläkin!). Onneksi minulla on kuitenkin aikaa keksiä toinen keino päästä ajoissa Trentoon huomenna....
Venetsia oli aivan upea paikka ja Gondoliajelu kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olimme varanneet mökin Camping Villa Jollystä (kyllä, se on leirintäalue). Mökki leirintä-alueelta oli huomattavasti edullisempi kuin hotelli Venetsian keskustasta, eikä bussimatka itse Venetsiaan kestänyt kuin varttitunnin. Isi ja Kipa kauhistelivat ensin, että nyt ollaan saavuttu johonkin nuorisomajaan, mutta kyllä hekin viihtyivät. Erityisesti minä viihdyin leirinnässä; siellä oli edullinen baari jossa musiikki pauhasi ja pääsi tanssimaan. Mukavana bonuksena oli se, että Villa Jollyssä oli bussilasteittain ihania australialaisia miehiä :D (Kun yksi bussilastillinen lähti jatkamaan matkaa, niin uusi tuli tilalle. Oikeesti!) Sain tuolla ensimmäisen kosketuksen siihen, mitä Erasmus vaihtovuosi tuo toivottavasti tullessaan; tutustuin ihmisiin useista eri maista, vaikka australialaisia olikin huomattavasti enemmän kuin muiden maiden edustajia. Ihmisiä oli myös Hollannista, Meksikosta, Japanista, Englannista, Etelä-Koreasta.... Ja näiden ihmisten kanssa sitten biletin läpi yön ja hauskaa oli! :D
Veronassa tuli nähtyä Julian parveke (Shakespearen näytelmän Julia)! Siellä on myös Juulian hauta (mikä tuntuu oudolle, kun koko mimmiä ei ole edes ollut olemassa...)
ÄÄh! Matkaseurueen painostuksesta en nyt pysty kertomaan enempää reissustani, koska nyt pitää päästä lähtemään Milanoa kohti.
Kiittää ja kuittaa tältä erää!
Hakuprosessi oli pitkä ja kivinen ( ei vaineskaan, kunhan viitsi kaikki paperit vaan täyttää niin oli helppo homma, kiitokset vaan Kaisalle, meidän vaihtokoordinaattorille :) ) eniten ehkä ärsytti se, että valinnan jälkeen Trenton yliopistolle piti tehdä uusi hakemus, jossa oli melkeimpä samat asiat kuin hakemuksessa, jonka täytin omalle yliopistolle. Mutta siitäkin selvittiin :)
Noniin, ensimmäinen viikko Italiassa takana! Eka viikko on mennyt matkustellessa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata Trentoon.
Olisin halunnut päästä käymään Trentossa jo aikasemmin, hoitamassa asiat kuntoon ennen koulun alkua ja purkamassa laukkuja ja hieman asettumassa jo taloksi uuteen kotiini. Ilmeisesti opiskelija-asuntoa Trentosta ei ole kuitenkaan mahdollista saada kuin juuri ennen koulun alkua (ainakaan vaihtareiden) ja kun koulu alkaa 19.9. niin saan asunnon 18.9. Kyselin kyllä jos asunnon saaminen aikasemmin olisi mahdollista, saavuinhan Italiaan jo 10.9. Vastaus oli tyly ei. Sähköpostiin oli kuitenkin liitettynä Trentossa sijaitsevan hostellin osoite, josta majapaikka voisi löytyä.
Itse vietin asunnon puuttuessa pari ensimmäistä päivää Milanossa kaverin nurkissa pyörien. Näiden parin päivän jälkeen minulle saapui tukijoukkoja Suomesta (isi, Kipa ja Juho-veikka), ja loppuviikon vietin sitten heidän kanssa. Ensin suuntasimme Venetsiaan. Kävimme myös Padovassa ja Veronassa. Nyt olisi vuorossa Milano ja AC Milanin peli huomenillalla. Peli saattaa kuitenkin jäädä minun osaltani väliin, koska keskiviikkona koulu alkaa 9.30, eikä Milanosta mene tarpeeksi aikaisin junia Trentoon (junaliikenne toimii täälläkin!). Onneksi minulla on kuitenkin aikaa keksiä toinen keino päästä ajoissa Trentoon huomenna....
Venetsia oli aivan upea paikka ja Gondoliajelu kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olimme varanneet mökin Camping Villa Jollystä (kyllä, se on leirintäalue). Mökki leirintä-alueelta oli huomattavasti edullisempi kuin hotelli Venetsian keskustasta, eikä bussimatka itse Venetsiaan kestänyt kuin varttitunnin. Isi ja Kipa kauhistelivat ensin, että nyt ollaan saavuttu johonkin nuorisomajaan, mutta kyllä hekin viihtyivät. Erityisesti minä viihdyin leirinnässä; siellä oli edullinen baari jossa musiikki pauhasi ja pääsi tanssimaan. Mukavana bonuksena oli se, että Villa Jollyssä oli bussilasteittain ihania australialaisia miehiä :D (Kun yksi bussilastillinen lähti jatkamaan matkaa, niin uusi tuli tilalle. Oikeesti!) Sain tuolla ensimmäisen kosketuksen siihen, mitä Erasmus vaihtovuosi tuo toivottavasti tullessaan; tutustuin ihmisiin useista eri maista, vaikka australialaisia olikin huomattavasti enemmän kuin muiden maiden edustajia. Ihmisiä oli myös Hollannista, Meksikosta, Japanista, Englannista, Etelä-Koreasta.... Ja näiden ihmisten kanssa sitten biletin läpi yön ja hauskaa oli! :D
Veronassa tuli nähtyä Julian parveke (Shakespearen näytelmän Julia)! Siellä on myös Juulian hauta (mikä tuntuu oudolle, kun koko mimmiä ei ole edes ollut olemassa...)
ÄÄh! Matkaseurueen painostuksesta en nyt pysty kertomaan enempää reissustani, koska nyt pitää päästä lähtemään Milanoa kohti.
Kiittää ja kuittaa tältä erää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)