Pääsin kuin pääsinkin AC Milanin peliin tiistaina! Pääsy Trentoon ajoissa keskiviikkoaamuksi ei kuitenkaan ollut helppoa. Menin kyselemään Milano Centrale rautatieasemalle mahdollisuuksia päästä Trentoon aamu kahdeksaksi pelin jälkeen. Ensimmäinen vastaus oli, että aikaisin juna on Trentossa 9.28. Minun piti olla koululla jo 9.30, joten tuo vaihtoehto ei tullut kysymykseenkään. Mietin jo, että jääkö peli nyt näkemättä vaikka liputkin jo taskussa. Onneksi en tyytynyt tuohon vastaukseen, vaan kyselin mahdollisia yöjunia, joilla pelin näkeminen ja Trentoon ajoissa ehtiminen olisi mahdollista. Hetken väittelyn jälkeen keino löytyi. Klo 00.15 lähtisi juna Veronaan, jossa pitäisi odottaa kolme tuntia seuraavaa junaa, jolla pääsisi Trentoon puoli seitsemäksi. Hetkeäkään epäröimättä otin tuon vaihtoehdon, joka tuli muuten puolet halvemmaksi kuin se ensimmäinen ehdotus.
Menin katsomaan peliä. Tunnelma oli mtä mahtavin, jo matkalla San Siron asemalle kuului kannattajien laulua ja rummutusta. Tiet olivat täynnä kojuja ja tuhansittain ihmisiä. En kuitenkaan ole jalkapalloihmisiä, joten tunnelma tuntui laskevan heti pelin alettua. Kannattajat kyllä olivat innoissaan :D Harmikseni jouduin lähtemään ensimmäisen puoliajan jälkeen, jotta ehtisin hakea laukkuni säilytyksestä. Stadionin ulkopuolella odotti useita mellakkapoliiseja, joka sai minut entistä harmistuneemmaksi. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaiset jälkipelit stadionin ulkopuolella olisi ollut pelin jälkeen ja oliko kaikille poliisille todella tarvetta. Poliiseja liikkui paikalla erittäin paljon jo ennen pelin alkua, näimme jopa kun AC Milanin joukkue saapui paikalle bussillaan aikamoisessa poliisisaattueessa. Kuulin kuitenkin jälkikäteen, ettei kunnon jälkipelejä (=tappeluita) ollut, vaan porukka lähti hajaantumaan ripeästi eri suuntiin.
Tästä päästäänkin erittäin pitkään junamatkaan. Löysin oikean junan, ja sain nukuttua pari tuntia ennen Veronaan saapumista. Jatkojuna lähtisi Trentoon raiteelta 3, kolmen tunnin päästä. Kävelin raiteelle kolme, josta alkoivat ehkä elämäni pisimmät kolme tuntia. Raiteella oli odotushuone, jossa en suinkaan ollut yksin. Muut seuralaiset eivät kuitenkaan olleet odottamassa junaa, vaan laitapuolen kulkijoita viettämässä yötään lämpimässä. Yöt ovat tähän aikaan jo viileähköjä. Olin hirveän väsynyt, mutta en uskaltanut nukahtaa. Eikä kolmeksi tunniksi kannata lähteä etsimään muutakaan majapaikkaa, kun matkatavaroita on kahdessa laukussa yhteensä noin 40 kiloa. Nukuin varmaan kymmenen minuutin pätkiä aina välillä, ja säpsähtäessäni hereille, huomasin puristavani järjestelmäkameraani ja Guessin laukkua kaikin voimin. Selvisin kuitenkin hengissä, kaikki tavarat tallessa. Lähtiessäni junalle jäivät nuo resuiset miehet nukkumaan vielä penkeille. Yksi miehistä hieman ärähti, kun hän taisi herätä kolisteluuni lähtiessäni.
Tuutorini oli minua vastassa rautatieasemalla. Kävimme aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme katsomaan uutta kouluani ja kuulemaan uusien Erasmusten check-in tilaisuutta. Luulin jo täyttäneeni kaikki mahdolliset paperit, koska ensin piti tehdä hakemus omalle koululle ja hyväksymisen jälkeen vielä uusi hakemus vaihtoyliopistolle. Eihän se riitä. Minun täytyy hankkia itselleni jonkinlainen veronumero, italialainen puhelinnumero, täyttää learning agreement vielä (kolmannen) kerran ja vaikka mitä. Tähän kaikkeen on kuitenkin saatavissa apua ja olen varma, että nuo asiat hoituvat varmasti odotettua helpommin. Ainoa ikävä yllätys oli se, että taloustieteiden osastolla kurssien luennot ovat jo alkaneet. Joten ihmetyttää hieman, että tänne pyydetään saapumaan vasta sen jälkeen. Kursseille hieman myöhässä osallistumisen ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma (tai niin ne täällä väittävät).
Ensimmäinen päivä meni asuntoasioiden hoitamisessa ja tervetuliaistilaisuudessa. Sain asunnon viiden tytön kommuunista, kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Tapasin jo kolme kämppistäni, kaikki ovat italialaisia tyttöjä. Tällä hetkellä olen omassa huoneessani vielä yksin, toivottavasti tuleva huonetoveri olisi myös Erasmus, niin saisin kohtalotoverin seuraksi. Yllätyin siitä, että tämä ei ole opiskelija-asuntola, vaan koko kerrostalosta löytyy vain kaksi opiskelijoille suunnattua asuntoa. Alakerran asunnossa asuu pojat ja me tytöt täällä vähän ylempänä. Muut asunnot ovat ilmeisesti yksityisessä omistuksessa.
Mietin muiden asioiden hoitamista huomenna. Nyt päikkäreille! Huomenna alkaa myös ESN:n järjestämä Welcome week, joten voimia tarvitaan!
Jatkoa seuraa taas jossain vaiheessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti